Eilisen päivän ilta ja 19.4. aamu ja aamupäivä

Eilen ennen päivällistä saimme Merviltä tehtäväksi selvittää tiemme itse päivällispaikkaan. Mikulovin hahmottaminen alkaa sujua, vaikka olemmekin vasta täällä kolmatta päivää, koska keskusta-alue on melko pieni. Päivällinen oli mukava ja erityisen mukavaa oli saada syödä salaattia, jota ei tavallisesti aterioilla tarjota lisukkeena. Harmi vain, etten ehtinyt ottaa kuvaa päivällisestä, mutta ehtiihän sitä.

Päivällisen jälkeen lähdimme kaikki neljä opiskelijaa kiertämään kaupunkia yhdessä. Pistäydyimme kahvilassa nimeltä Dolce Vita (Mervi on suositellut meille erilaisia kahviloita, joissa meidän kannattaisi käydä), jossa oli myytävänä herkullisennäköisiä kakkuja ja mielenkiintoisia, moderneilta näyttäviä maalauksia, joista otin kuvia. Lisäksi kävimme Mikulovin linnan puistossa. Puistoalue on erittäin kaunis ja tulin ottaneeksi erittäin paljon kuvia. En malta odottaa, että pääsemme käymään myös linnassa sisällä.

Ryhmäkuva Café Dolce Vitan edestä

Mikulovin linna

Kissanmintun sukulaiskasvi

Tyhjän suihkulähteen patsas

Muistolaatta linnan seinässä

Mikulovin linnareissun jälkeen jatkoimme vielä kiertelyä, kunnes tapasimme Mervin, Pavelin ja Pavelin englantilaisen kaverin, joka on muuttanut Tshekkeihin. Myöhemmin illalla palattuamme asuntolalle en enää halunnut lähteä mihinkään, niinpä jäin huoneeseemme lukemaan.

Tänään aamulla heräsin vasta lähempänä seitsemää ja 7.30 oli aamupala. Tänään tarjolla oli sämpylöitä ja nakkeja sekä paikallista sinappia (tarkoituksena oli kai tehdä hodareita niistä, mutta vain minä loppujen lopuksi päädyin kokoamaan hodarin), omena sekä suklainen vohvelikeksi, joista omenan otin evääksi.

Aamiaiselta kouluun, jossa vietimme aikaa yhdessä neljän paikallisen opiskelijan kanssa. Ensin Iva, joka toimii luokan yhtenä vakituisena opettajana, kehotti meitä piirtämään omat kätemme paperille ja jakoi meille jokaiselle mieleisemme värisen paperin. Tulkkeina meillä toimi kaksi lukio-opiskelijaa Miroslav eli Mirek ja Katie (jonka oikea nimi on Katerzyna tai jotain vastaavaa, mutta en osaa sitä omalla kirjoitusjärjestelmällämme kirjoittaa). Kun olimme piirtäneet kätemme, leikkasimme ne irti paperista ja saimme koristella ne kuvioleikkureita ja leimasimia apuna käyttäen. Lisäksi jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen pelasi yhtä lautapeliä ja sain itse koota eräänlaista palapeliä, joka oli leikattu paperista.

Pienen tauon jälkeen lähdimme opiskelijoiden ja opettajien kanssa kiertämään Mikulovia. Kävimme uudemman kerran Mikulovin linnassa ja lisäksi Didrichsen-suvun hautakammiossa, joka oli mielestäni sekä hieno että kolkko samaan aikaan. Kyseisen suvun viimeinen jälkeläinen asuu nykyään Meksikossa ja on noin 80-vuotias. Suvun nuorimmat henkilöt eivät ehtineet elää kuin muutaman päivän ja minua hirvitti hieman ajatella, etteivät ihmiset ole joskus 1600-luvulla olleet niin pitkäikäisiä kuin nykyään. Mutta onhan moni asia muuttunut niistä vuosisadoista, esim. lääketiede ja koulutus ovat kehittyneet ja kulkutaudit ovat lähes hävinneet tai niistä on tullut hyvin harvinaisia etenkin teollisuusmaissa.