Viimeiset hetket Tshekin maasta ja oma koti kullan kallis...

Eilen heräsimme taas 6.30 ehtiäksemme aamiaiselle koulun kanttiiniin. Aamiaisena oli jotain lämpimiä voileipiä, jotka kelpasivat ainoastaan minulle ja Merville. Aamiaisen jälkeen kävimme nopeasti koululla, tapasimme tulkkimme Veronican ja lähdimme kokkiopiskelijoiden ja Ivan kanssa Mikulovin linnaan, jota ympäröivässä puistossa olimme jo reissumme aikana pari kertaa käyneet. Nyt vuorossa oli tutustuminen linnan sisätiloihin ja kolmeen erilaiseen näyttelyyn, joista viimeisessä pääsimme näkemään maailman toiseksi suurimman viinitynnyrin. Vaikuttava näky se oli, pitää sanoa. Kuvia en voinut ottaa, koska tietyissä näyttelyissä ei saanut kuvata. Koko ajan saimme kulkea mukanamme adio-oppaat, joissa oli kerrottu sama asia englanniksi kuin oppaamme selitti opiskelijoille tshekin kielellä. Melko puisevaa tekstiä se selostus oli ja toisinaan toivoin, että se olisi pilkottu vielä pienempiin osiin, että olisin voinut keskittyä saleissa kiertelemiseen ja esineiden katselemiseen.

Linnan parvekkeelta. Ivan ottama kuva minusta.

Mervi, Pavel ja komeat, nuoret miehet :)

Aamulla olimme tavanneet valmistuvia opiskelijoita, jotka juhlivat viimeistä päiväänsä koulussa. Nuorten joukossa oli myös lääkäriksi pukeutunut Pavelin poika Radek, joka liittyi uudemman kerran seuraamme lounaalla kaverinsa kanssa.

Lounaan jälkeen kulutimme aikaa asuntolalla ja koska olimme neuvotelleet menevämme illalla syömään, mietimme Sonjan kanssa päivällisen väliin jättämistä. Kuitenkin menimme koko porukka päivälliselle, joka osoittautui todella hyväksi: kanaa, jonka päällä oli kinkkua ja paistettua kananmunaa sekä ranskalaisia perunoita *nam*.

Pitkään emme ehtineet viettää aikaa päivällisen jälkeen asuntolalla, kun meidän piti lähteä yhdessä syömään. Menimme Hotel Tanzbergiin, joka sijaitsee Mikulovin ns. "juutalaisella kadulla", koska juutalaiset pitivät kyseisellä kadulla kivijalkakauppojaan toisen maailmansodan aikana ja ennen Auswitchziin joutumistaan. Tilasin itselleni salaatin, mutta ruoan tulo kesti lähes kaksi tuntia, koska kyseisessä ravintolassa oli eilen illalla jotkut juhlat, paljon ihmisiä, mutta normaalia vähemmän työntekijöitä. Lopulta kun salaattini saapui, se oli todella hyvää. Jälkiruoaksi söin myös erittäin hyvää valkosuklaajuustokakkua kermavaahdon kera.

Tänään minun piti herätä jo klo 5.30, mutta nukuttiin Sonjan kanssa sen yli ja herättiin sen sijaan 6.10. Onneksi ehdittiin syödä kuitenkin jotain ennen kuin meitä tuli kyyti hakemaan Wienin lentoasemalle, josta lähti lento koti-Suomeen.

Huomaan, että on ihanaa tulla taas kotiin kahden viikon jälkeen. Koulua on reissun jälkeen jäljellä enää kuukausi ja minulle alkaa tulla kiire, jos meinaan saada kaikki asiat hoidettua ennen valmistumistani.

Iso kiitos Merville, Sonjalle, Rasmukselle ja Vilille mahtavasta reissusta!